Kävin katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa näytelmän nimeltään Peter Pan. Sen oli kirjoittanut J.M. Barrien romaanin pohjalta Ritva Holmberg, ja kertoo, kuten Barrien kirjakin, pojasta joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Peter Pan on Mikä-Mikä-Maassa asuva poika, jolla on siellä seuranaan merirosvoja, intiaaneja, intialaisia, keijuja, merenneitoja ja kadonneita poikia. Peter Pan osaa lentää keijupölyn avulla ja sillä lennättää sisarukset Leenan, Jukan ja Mikon myös mukanaan Mikä-Mikä-Maan seikkailuihin.
Näytelmän teemoiksi sanoisin kasvamisen, tunteet ja seikkailun. Ihmissuhteet näytelmässä ovat vaihtelevia; Peter Panin ja kapteeni Koukun välillä vallitsee kostonhimo ja viha, kun taas Leena tuntee ihastumista Peteriä kohtaan. Vanhemmat ovat näytelmän alussa äreitä lapsille, mutta näiden kadotessa kaipaavat heitä. Helinä-keiju inhoaa Leena, kun taas Leena ihailee tätä. Näytelmän maailmankuva on uudistunut ja nykyaikaisempi alkuperäisestä lastensadusta. Näytelmässä myöskin annetaan ilmi, että lapsuudessa uskotaan kaiken olevan vain leikkiä. Yksi lapsien leikeistä on Avioero ja Peter Pan uskoo kuolemankin olevan vain hieno seikkailu. Lapset ja aikuiset ovat näytelmässä sodassa keskenään. Aikuiset haluavat olla jälleen lapsia ja lapset taas inhoavat kaikkea mitä aikuisuuteen liittyy.
Rooleissaan onnistuivat ainakin kapteeni Koukku, Helinä-keiju ja Tiikerililja. Kapteeni-Koukku, koska tämä muistutti kaikin tavoin alkuperäistäkin Koukun hahmoa ja kaikki tämän olemuksessa huusi Koukun piraatillista luonnetta. Helinä-keijun ja Tiikerililjankin roolitukset olivat onnistuneet, heihin oli myös saatu pureudettua satuhahmojen henki ja luonteenpiirteet. En voisi sanoa ettei kukaan olisi onnistunut näyttelijäntyössään, mutta suurimman pettymyksen minulle tuotti itse Peter Pan. Vaikka taitavasti näyttelikin, Pania näytteli silti nainen mikä tuntui oudolta.
Näytelmä oli hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille. Siitä ei puuttunut laulua, tanssia, tai musiikkia! Erityisesti musiikkiefekteistä olin mielissäni, ne sopivat täydellisesti ja tulivat aina oikeissa kohdissa. Ajatuksia herättävä näytelmä se kyllä oli, etenkin lasten ajatusmaailma avautui minulle ja kuinka eri valossa he kuoleman näkevät. Se ei ole heille millään tavalla ajankohtainen saati pelottava ajatus, kun taas aikuisten näkemä maailma on paljon kuolevaisempi. Tanssiesitykset olivat myös piristäviä ja hienosti toteutettu.
