Roberto Lorenzonin katoaminen on jälleen nostettu pöydälle nuoren miehen ruumiin löytyessä pellosta. Omaisten surressa juttua tutkinut carabienere Brunetti on saanut selville syyllisen. Koko Veneziaa järkyttänyt rikos on saanut entistäkin mullistavamman lopputuloksen. Kreivi ja kreivitär Lorenzonin yllätti kaksi vuotta sitten murheellinen tapahtuma; heidän ainut poikansa oli tyttöystävänsä seurassa 15.6.2000 kidnapattu sukunsa kartanon porteilla, ja hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Koko Italia seurasi murheennäytelmää kaksi viikkoa jälkeenpäin televisiosta, kun pojan vanhemmille oli lähetetty lunnasvaatimus ja itse kreivi vastasi uutislähetyksessä lupaavansa maksaa ne, jotta poika pääsisi takaisin kotiin. Roberto Lorenzonia ei kuitenkaan koskaan kuulunut takaisin, ennen kuin kuukausi sitten torstaina, kun hänen ruumiinsa löydettiin Veneziaa lähellä olevasta Bellunon maakunnasta, Col di Cugnan pikkukylän kauan käyttämättömänä olleesta pellosta. Juttu annettiin Venezian kokeneelle komisariolle, Guido Brunetille, joka lähti avaamaan kaksi vuotta vanhaa juttua. Viimeiltana, 9.9.2002, hän pidätti kreivi Lorenzonin syyttäen tätä veljenpoikansa kuolemantuottamuksesta ja ydinaseiden myymisestä. Asiaa pääsimme kysymään La Nuova di Venezia -uutislehden lukijoille. (Oik. Brunettin esimies Patta, vas. Brunetti) Kysyimme kreivin ainoan perijän kohtalosta, johon Brunetti selitti, että kaikessa oli ollut kyse pelkästä lavastuksesta. Lunnasvaatimuksessa ei oltu haluttu rahaa, vaan sillä oli ainoastaan peitelty syy Roberton kaappaukselle. Lorenzonit ovat kuuluisia koko Euroopassa, tunnettuina laajasta ja menestyvästä kaupankäynnistään. Roberto ei kuitenkaan ikinä ollut älyllisesti yhtä lahjakas kuin serkkunsa Maurizio Lorenzo, joten sai vain tehtäväkseen olla juoksupoikana isänsä kaupankäynnille. Tietämättään Roberto oli kuljettanut radioaktiivisia aseita, ja oli joutunut alttiiksi niitten säteilylle, hänen terveytensä kärsiessä siinä samalla. Kreivi Lorenzon ymmärtäessä poikansa olevan tuomittuna kuolemaan, tämä oli palkannut Roberton napattavaksi ja tämän kuoltua kätkettäväksi peltoon suojellakseen vaimoaan, ja pitääkseen asekauppansa piilossa. "Veljenpoika Maurizio Lorenzo siis sai selville kreivin puuhat?" kysyi toimittaja Pucetti. "Uhatessaan paljastaa kaiken kreivi tuli vahingossa tappaneeksi tämän", Brunetti kertoo, "syyttäen ensiksi poliiseille Maurizion tappaneen serkkunsa perijän paikan toivossa." Nyt kaikki on kuitenkin selvinnyt, ja kaksi vuotta arvuuttanut mysteeri on viimein saanut vastauksensa. "Kreivittärellä mahtaa olla rankkaa", commisario Guido Brunetti tuumii, todeten vielä lehden välityksellä osanottonsa tapahtumien johdosta rouva Lorenzonille.
Sokoksen vaatemyyjä: Uusi asiakkaani on kohtelias ja iloinen, en osaa sanoa millaista rahasummaa hän on käyttämässä. Astuessaan sisään kauppaan hän vaikutti oikein reippaalta, tervehti oikein pirteästi ja kysyi oikein anteeksipyytäen aluksi, missä meillä olisi farkkuja. Vaatteista voin sanoa, ettei hän ole useampia ostanut täältä. Hän on nuorempi kuin suurinosa asiakkaistani. Näytän hänelle farkkukokoelmaamme, mutta hän on kovin tyytymätön siihen. Hän ei tunnu löytävän hakemiaan housuja, mutta siirtyy sitten tutkimaan uteliaana paitojamme. Huiveista hän loppuen lopuksi löytää mieleisensä, ja olen iloinen että jokin vaatekappaleistamme miellytti häntä. Naapuri: Ai että minä vihaan tuota tyttöä. Aina tulee mopollaan aivan liian lujaa pihaan, vie sillä autonkin parkkipaikan, häiritsee koko kerrostalon rauhaa, eikä hän vieläkään muuta oikoreittiään mistä olen häntä jo monta kertaa moittinut. Tuo aina kavereitaan yömyöhään kotiinsa ja mekastaa rappukäytävässä, kuuntelee kamalaa musiikkia liian kovalla, eikä edes osallistu talon talkoisiin. Hän on täysin holtiton, erittäin epämiellyttävä ja epäkunnioittava. Olen ollut aikeissa valittaa isännöitsijälle kaikista näistä, mutta tähän mennessä ilkeitten lappujen lähettäminen postiluukusta on riittänyt. Jos saisin, häätäisin hänet talosta sillä sekunnilla.
1. Kansikuvassa, valitsemassani Donna Leonin kirjassa, on hämyinen silta pimeän joen yli, ja niitten takaa paistaa aamuinen aurinko. Minusta tämä kertoo murhan tapahtuvan jossain kohtaa yötä. Sillan yli on kulkemassa viittapukuinen mieshahmo, joka saattaa joko esittää komisariota, tai sitten ylimystä itseään. Kuvan suuruus on koko kannen kokoinen ja taustalla näkyy vanhaa kaupunkia. Kuva on otettu hiukan ulkopuolisen kuvakulmasta, sekä hieman sammakkoperspektiivistä. Hahmolla tuskin ei ole hajuakaan tämän henkilön olemassaolosta. On kuin me itse vaanisimme sillan yli kulkijaa. Silta on varmaankin kuvastamassa Italian ja ylimyksen rikkautta. Kannessa on kuva joesta ihan siitäkin syystä että tapahtumat tapahtuvat Venetsiassa. Donna Leonin sukunimi on erityisen isolla, ilmoittamassa hänen innokkaille lukijoilleen uudesta mestariteoksesta. 2. Odotan kirjalta jännitystä, italialaisen kulttuurin kuvailua, ja hyvää juonta. Takakannessa vihjaillaan odottamatonta loppuratkaisua, mutta jos se on liian tuulesta temmattu, on kirjan lukeminen silloin pettymys. Lisäksi takakannessa annetaan lukijan myös ymmärtää, että hänelle avataan maailma komisariota ja uhria ympäröiviin ihmissuhteisiin. Toivottavasti ne ovat mielenkiintoisia. Minulla on ristiriitaisia tunteita myös takakannessa kerrottavaan aikaisempaan rikokseen, johon juoni liittyy. Pellosta löytyy aikaisemmin kadonneen aatelispojan luuranko, mikä itsessään kuulostaa houkuttelevan jännittävältä kirjanalulta. Olen kuitenkin aiemmin sattunut lukemaan erittäinkin huonoja dekkareita, joten minulla on hyvin alhaiset odotukset Donna Leonin Ylimyksen kuolemaa kohtaan. Pelkään siis että petyn lukiessani kirjaa eteenpäin, kun kirjailija ei olekaan osannut jatkaa mukaansa tempaavasta rikoksesta mihinkään.
torstai 29. elokuuta 2013
Me, myself and I.
Moi kaikki, olen Isabel ja asun Lappeenrannassa. Tarkoituksenani tässä olisi hieman kertoa teille tähän blogiin itsestäni, liittyen äidinkielentehtävääni. Kaverini kutsuvat minua Issuksi ja sen lempinimen olen saanut jo toisella luokalla. Itse henkilökohtaisesti pidän siitä ja olen jo niin tottunut siihen, että pidän sitä lähinnä etunimenäni. Kun joku kutsuu minua Isabeliksi, se kuulostaa oudolta, enkä näe itsessäni mitään stereotyyppiselle Isabel-nimiselle henkilölle ominaista. Ainakaan omalle stereotyypilleni.
Minulla on kaksi minua rutkasti vanhempaa velipuolta, ei lemmikkiä, enkä harrasta mitään kummoisempaa kuin kaverien kanssa oleskelua. Olen kyllä harrastanut kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta mikään niistä ei ole jäänyt pysyväksi harrastukseksi erilaisista syistä. Menopelinäni minulla on Peugeotin skootteri, mutta se onkin tällä hetkellä huollossa. Itse pidän itseäni erinomaisena kuskina, kyydissäolleiden mielipiteet saattavat hiukan ehkä erota... Kun pääsen lukiosta, haluaisin muuttaa Helsinkiin tai Järvenpäähän, mutta seuraava opiskelupaikkani taitaakin olla Porissa.
Olen aina miettinyt millaista blogin pitäminen olisi, se on aina jollain tavalla houkutellut minua, mutta nyt oivallan ettei minulla kyllä paljon asiaakaan tunnu sellaiselle olevan. Ehkä anonyymina jutun saisi paremmin virtaamaan ja osaisi avautua blogilleen enemmän. Usealla lähipiirissäni on blogi ja se tuntuu olevan jonkinlainen villitys nykyään, mihin syytä en ihan välttämättä itse ymmärrä. Kiitos siitä että luit blogiani, vaikken paljoa itsestäni irti saanutkaan!
