1. Kansikuvassa, valitsemassani Donna Leonin kirjassa, on hämyinen silta pimeän joen yli, ja niitten takaa paistaa aamuinen aurinko. Minusta tämä kertoo murhan tapahtuvan jossain kohtaa yötä. Sillan yli on kulkemassa viittapukuinen mieshahmo, joka saattaa joko esittää komisariota, tai sitten ylimystä itseään. Kuvan suuruus on koko kannen kokoinen ja taustalla näkyy vanhaa kaupunkia. Kuva on otettu hiukan ulkopuolisen kuvakulmasta, sekä hieman sammakkoperspektiivistä. Hahmolla tuskin ei ole hajuakaan tämän henkilön olemassaolosta. On kuin me itse vaanisimme sillan yli kulkijaa. Silta on varmaankin kuvastamassa Italian ja ylimyksen rikkautta. Kannessa on kuva joesta ihan siitäkin syystä että tapahtumat tapahtuvat Venetsiassa. Donna Leonin sukunimi on erityisen isolla, ilmoittamassa hänen innokkaille lukijoilleen uudesta mestariteoksesta.
2. Odotan kirjalta jännitystä, italialaisen kulttuurin kuvailua, ja hyvää juonta. Takakannessa vihjaillaan odottamatonta loppuratkaisua, mutta jos se on liian tuulesta temmattu, on kirjan lukeminen silloin pettymys. Lisäksi takakannessa annetaan lukijan myös ymmärtää, että hänelle avataan maailma komisariota ja uhria ympäröiviin ihmissuhteisiin. Toivottavasti ne ovat mielenkiintoisia. Minulla on ristiriitaisia tunteita myös takakannessa kerrottavaan aikaisempaan rikokseen, johon juoni liittyy. Pellosta löytyy aikaisemmin kadonneen aatelispojan luuranko, mikä itsessään kuulostaa houkuttelevan jännittävältä kirjanalulta. Olen kuitenkin aiemmin sattunut lukemaan erittäinkin huonoja dekkareita, joten minulla on hyvin alhaiset odotukset Donna Leonin Ylimyksen kuolemaa kohtaan. Pelkään siis että petyn lukiessani kirjaa eteenpäin, kun kirjailija ei olekaan osannut jatkaa mukaansa tempaavasta rikoksesta mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti